Ulkoasupäivitys

Sainpas vihdoin päivitettyä blogin ulkoasua. Kyllästyn helposti samaan banneriin, joten siksi vaihtelen sitä vuodenaikojen mukaan, samoin tekstien otsikoitten väriä. Tälläkertaa siis syysaiheisia kuvia weheartit -sivustolta. Päivitystähän lupailin jo syyskuun viimeisinä päivinä, mutta hohhoi kun taas venähti. Mutta nyt sekin on sitten tehty.

Sain eilen päätökseen Erik Axl Sundin Varistytön ja pohdinkin nyt, että arvostelenko trilogian kerralla vaiko jokaisen kirjan päätteeksi.. Kyseessä on kuitenkin yksi tarina joka on jaettu kolmiin kansiin. Taidan päätyä arvostelemaan kirjat siis kokonaisuutena, enkä yksitellen. Sillä tuskin maltan laskea näitä käsistäni, vievät samantien mukanaan. Tuntui, kuin Varistyttö olisi liimattu käteeni toissailtana, kun kömmin peiton alle lukemaan, enkä malttanut lopettaa vaikka silmät huusivat unta.

Tuskin siis ihan hirveän kauan joudutaan odottelemaan Varistyttö -trilogian arvostelua.

Mutta nyt, viettäkää kivat lokakuun viimeiset päivät. Monella varmasti on kirjamessusaalis seuranpitiminä, ainakin täällä Helsingissä on niin kovin sateinen ja harmaa sää, että ulos ei tee mieli tuikata nenäänsä kuin ihan pakosta. Eli laventelikynttilät tulille (rakastan laventelin tuoksua!) ja nenä kirjaan kiinni ja villasukat jalkaan, jos näiltä koirilta saisi osan tuosta viltistäkin vihdoin itselle.. Karvahanurit kun tykkäävät vallata sen päiväunipaikakseen.

C. J. Daugherty: Night School - Yön valitut

C. J. Daugherty; Night School - Yön valitut
Alkuteos: Night School
Kustantaja: Otava 2013
Suomentaja: Kirsi Ohrankämmen
Sivuja: 321 (e-kirjan lukulaitteella)

"Carter astui ovesta ulos ja suuteli Allieta kevyesti ovensuussa. "Jos kuulet tai näet yhtään mitään, huuda. Onko selvä?"
"Lupaan sen."
Heti kun Carter oli mennyt, Allie puki päälleen puhtaanvalkoisen pyjämän ja kiipesi sänkyyn. Sammutettuaan valot hän kertasi mielessään illan tapahtumat ja muisti, miltä Carterin huulet olivat tuntuneet. Ja kuinka paljon poika oli häntä halunnut.

Allie ei ollut kertaakaan ajatellut Nathanielia, tai vaaraa, tai sitä, että tarvitsi henkivartijoita. Onnen kyllästämänä hän vaipui uneen.
Myöhemmin hän mietti,  mihin hän heräsi. Kuuluiko käytävältä askelia? Vai oven takaa puhetta? Niin tai näin, mutta kun hänen ovensa lensi selälleen ja valot sytytettiin, hän istui jo valmiiksi sängyssään. Kello oli kolme aamuyöllä. 
"Herää, Allie", Carterin ilme oli synkkä. "Nathaniel tulee.""

Allie on 16-vuotias ongelmanuori, jonka vanhemmat saavat vihdoin tarpeekseen tytön törttöilystä. Kolmannen pidätyksen jälkeen Allie kuskataan sisäoppilaitos Cimmeriaan. Allie kuvittelee inhoavansa koko akatemiaa, mutta huomaakin pian saavansa ystäviä ja oikeastaan pitävänsä kesälukukaudella opiskelusta, eikä huomio kahdelta komistukseltakaan ole pahitteeksi.

Allien saavuttua koulussa alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Allie ystävineen kuulee ulkona yöllä outoja askelia, joiden aiheuttajasta ei näy jälkeäkään ja kummallista murinaa, joka ei voi olla ainakaan kettu. Mutta jostain syystä näitä tapahtumia vähätellään koulun henkilökunnan toimesta. Ja mikä kumma on yökoulu?

Kun sitten oppilas kuolee, alkavat huhut liikkua. Onko Allie murhaaja? Miksi Allie on täällä, eihän hän ole legaattioppilas, jotka ovat ainoita, jotka pääsevät vain neroille tarkoitetulle kesälukukaudelle? Allie ei ymmärrä, mitä koulussa oikein on meneillään.

---

Kirjasta oli jotenkin hankala kirjoittaa pientä tiivistelmää. Ehkä siksi, että kirjassa ei tapahtunut varsinaisesti mitään, vaikka koko ajan tapahtui jotain, ennen viimeistä sataa sivua.

Valitsin kirjan luettavaksi, koska sain jostain mielikuvan, että se sisältäisi ehkäpä asteen verran jotain yliluonnollista. No, olin väärässä. Kokeilin kuitenkin ensimmäistä kertaa ellibs -e-kirjasto palvelua ja tämä oli heti lainattavissa. 

Jo ensimmäisistä sivuista alkaen kirja tuntui omiin korviini... no, teennäiseltä. Dialogi oli jo luku itsessään, mutta eniten minua häiritsi henkilöhahmot, jotka tuntuivat solmivan suhteita sormia napsauttamalla ja käyttäytyvän kuin pikkulapset, vaikka olivat olevinaan vähintään 16-vuotiaita, toiset 16-vuotiaat taas tuntuivat käyttäytyvän kuin huomattavasti vanhemmat ja osa koulun henkilökunnastakin tuntui varsin... teinimäisiltä. Voimme siis päätellä, että kirjan henkilöhahmoissa on parantamisen varaa, reilusti. Loppuunpäin mentäessä hahmotkin saivat kyllä vähän enemmän ikäisiään piirteitä, myönnettäköön sen verran. En kuitenkaan pitänyt yhdestäkään hahmosta. 

Esimerkiksi... kuka paljastaa syvimmät salaisuutensa ihmiselle, jonka on tuntenut kaksi päivää, salaisuudet, joita ei ole kertonut yhtään kenllekään? No ei kukaan. Ellei kyseessä ole joku terapeutti tai vastaava ns. pakkotilanne. 

Mutta en mollaa enempää. Tarina itsessään oli oikeastaan hyväkin. Tai idea ainakin, toteutuksessa oli tosiaan reilusti toivomisen varaa. Kun vihdoin päästiin tapahtumien keskipisteeseen, kun oikeasti alkoi tapahtua jotain joka vei tarinaa eteenpäin, alkoi tarina tosissaan kiinnostaa. Mutta ikävä kyllä tähän pisteeseen päästiin vasta reilusti kirjan puolenvälin jälkeen. 

Ja vaikka kirja päättyikin eräänlaiseen cliffhangeriin, en usko, että ikinä tartun sarjan toiseen osaan. Toteutus ei sytyttänyt, vaikka tällä tarinalla oltaisiin voitu tehdä vaikka mitä taikoja. Yön valitut oli ehkä liian teini jo omaan makuuni, vaikka teineille suunnattua kirjallisuutta luenkin. Ja kuinka harhaanjohtava voi tuo kansikuva ja kirjan nimi, yön valitut, olla?! Älkää vaan väittäkö, että olen ainoa, jolle tuli supernaturaalit jutut mieleen?

Kaksi tähteä siksi, että tarinasta olisi erilaisella toteutuksella ja erilaisilla (ikäistään vastaavasti käyttäytyvillä...) henkilöhahmoilla voinut sukeutua varsin viihdyttävä teos. 

★★☆☆☆

Kirjamessut 2014 - Perjantai

Kirjamessuilta selvitty ehjin nahoin ja kotiin matkusti ihan kivaisa saalis kirjoja, muistaakseni kuitenkin hieman vähemmän kuin viimevuonna. Ei tosin siksi, etteikö messuilta olisi mielenkiintoisia ja himottavia teoksia löytynyt, vaan siksi, että tänä vuonna jouduin asettamaan tiukan budjetin (miksi se palkkapäivä on vasta ensiviikolla?!). Ja budjettihan ylittyi kyllä, mutta olin vähän sen varaan laskenutkin. :D

Jouduin siis tälläkin kertaa tyytymään vain yhteen messupäivän, juurikin tuon tiukkaakin tiukemman budjetin vuoksi. Ehkä ensivuonna tajuan pistää sukanvarteen säästöön jotain, että pääsisin messuille useampana päivänä...

Saavuin messuille sopivasti vähän ennen puoltapäivää, jolloin paikka ei vielä ollut IHAN niin täynnä, paljon koululaisia, mutta työssäkäyvät vaelsivat paikalle vasta iltapäivällä, suurimmilta osin. Ja iltapäivällä sitä kuhinaa sitten riittikin. Päivällä kun suurimmilta osin mahtui vielä kävelemään törmäilemättä jatkuvasti ihmisiin, niin iltapäivällä saikin sitten jatkuvasti olla pahoittelemassa töytäisyjä.

Edellisiltaisen suunnitelmani mukaan suuntasin suoraan Louhi -lavalle, jossa kello 12 alkoi Maailmanmatka ja Maailmantuska -paneeli, KirjaKallion järjestämänä. Ja koska matkailu on kirjojen lisäksi toinen intohimoni, niin mikäs sen parempaa, vielä kun esiintymässä olivat suosikkini Riku Rantala ja Tuomas "Tunna" Milonoff (kaikki varmaan tietävät kaksikon Madventures -seikkailusarjasta ja kirjoista, ja vastikään toisen kauden päätökseen saaneesta YLE:n Docventuresista) ja matkailulehti Mondon päätoimitaja Kati Kelola, jonka lehdestä nautin enemmän kuin suuresti. Vaikka tämä ei tosiaan niin kirja-aiheista keskustelua ollutkaan, niin tunti vierähti hävyttömän nopeasti.

Paneelin jälkeen kipitin päätäpahkaa Katri Vala -lavalle katsomaan Sirke Happosen haastattelua teoksesta Muumiopas. Puolituntinen ei mielestäni ihan tehnyt oikeutta tälle esiintymiselle ja vähän jäin kaipaamaan lisää, suurena muumifanina toki. Tahdon ehdottomasti lukea Muumioppaan!

Tarkoituksenani oli vielä käydä kuuntelemassa muutakin ohjelmaa, mutta Katri Vala lavalta poistuessani bongasin Vantaan Antikvariaatin kahden euron kirjojen pöydät ja jumituin niitä tutkimaan. Ja siinähän vierähti niin valtavasti aikaa, että myöhästyin auttamattomasti seuraavista esityksistä. Joten luovutin ja päätin jäädä tutkimaan pöytien antia. Mukaan tarttui Ken Bruenin London Boulevard ja Robert Antonin Karnevaalit.

Lopun ajasta tosiaan palloilinkin tutkimassa myytäviä kirjoja, niin uusia, kuin antikvaarisen puolen löytöjäkin. Antikvaariselta puolelta yritin löytää Charles Dickensin Suuria odotuksia/Loistava tulevaisuus -teosta mutta en ikäväkseni onnistunut bongaamaan. Sen sijaan Antikvariaatti Teeman pisteessä törmäsin Harper Leen Kuin surmaisi satakieleen, joka oli pakko kotiuttaa samantien. Loistavassa kunnossa ja kovakantinenkin vielä. Olin juuri varannut samaisen teoksen kirjastosta, vuoden 2007 pokkarina, mutta tämä löytö sivuutti lainapokkarin mennentullen. Vielä kun löytäisin sen Dickensin...

Olin kovasti haaveillut Varistyttö -trilogian kirjoittajien esiintymiestä, jonka kuitenkin jouduin jättämään väliin, koska en tänään lauantaina pääse messuille. Erik Axl Sundilla olisi kuitenkin ollut jonkinnäköinen esiintyminen perjantainakin Akateemisen Kirjakaupan osastolla, mutta jouduin suurimmaksi ikäväkseni lähtemään ennen tätä. Harmittaa ja paljon, sillä olisin enemmän kuin mielelläni hakenut signeeraukset Otavan osastolta ostamiini kirjoihin, taino, yhteen niistä.
Otavan osastoltahan saa siis Varistyttö -trilogian kaikki kolme osaa yhteishintaan 65 euroa! Loistava tarjous, jota en pystynyt sivuuttamaan, vaikka pitkään arvoinkin, ostaako vaiko eikö ostaa, sillä se räjäyttäisi budjettini totaalisesti. Mutta en tosiaan voinut vastustaa houkutusta, vielä kun kiertelin muutkin osastot läpi ja Otavan tarjous oli ehdottomasti halvin. Kuka yhdestä budjetista välittää, jos voi saada jotain näinkin laadukasta luettavaa?! En malta odottaa, että pääsen pian avaamaan Varistytön kannet ja uppoutumaan ruotsalaisten tekstiin.

Kaikenkaikkiaan messukokemukseni oli jälleen kerran onnistunut ja pääpyörällä palasin kotiin kahden kirjapussukan kanssa, kova nälkä ja hirmuinen väsy tuliaisina. Joululahjoja ei tällä kertaa tarttunut mukaan, vaan itsekkäästi napsin kaikki teokset ihan itselleni. Lahjoja voi sitten metsästää ensi kuussa.

Moni teos jäi vielä kaihertamaan mielenperukoille, mutta niiden aika tulee nyt väkisinkin sitten myöhemmin. Ensivuonna sitten enemmän ajan ja rahan kanssa uudestaan! Tämä neiti kun olisi valmis palaamaan messuhumuun jo nyt.

Kohti kirjamessuja

 
Tänään ne alkoivat, vuoden 2014 Helsingin kirjamessut! Itsehän vietin kuitenkin päiväni iltavuorossa heilumassa kuin heinämies, hullua menoa. Mutta huomenna otan suunnakseni Messukeskuksen. Ensimmäiseksi aion suunnata kuuntelemaan Rikua, Tunnaa ja Mondo -lehden päätoimittajaa Kati Kelolaa, jotka puhuvat maailmanmatkasta ja maailmantuskasta. Tiedän, ettei tämä ole se kirjallisin esiintyminen näillä messuilla, mutta aihe kiinnostaa suuresti, samoin esiintyjät. Rikua ja Tunnaa olen käynyt aiemminkin kuuntelemassa ja herrat osaavat hommansa, joten olen varma, että edessä on varsin mielenkiintoinen 60 minuuttinen.

Harmikseni kaikki esiintymiset, jotka olisin tahtonut käydä katsomassa hajaantuivat vähän hölmösti eri päiville, enkä tänä(kään) vuonna pysty käymään messuilla kuin yhtenä päivänä. Joten joudun jättämään mm. Erik Axl Sundin esiintymisen väliin, (en Varistyttö trilogiaa ole itse vielä lukenut, mutta aion aivan varmasti) kuten myös Rikun ja Tunnan esiintymisen pohjautuen Maailman selitys -kirjaansa ja Dekkarilauantain, jossa olisin päässyt, viime vuonna missattuani, kuuntelemaan Vera Valaa, jonka dekkareista olen pitänyt valtavasti.

Onneksi perjantaillekin on iso nippu mielenkiintoisia esiintymisiä luvassa. Itseäni perjantaina kiehovat Maailmanmatkan ja maailmantuskan lisäksi ainakin nämä:

Lähtölaukaus: Kohti kirjan vuotta 2015!
Keskustelemassa kirja-alan tulevaisuudesta ovat Laila Hirvisaari, Sofi Oksanen, Jörn Donner ja palkittu tietokirjailija, FT Harri Kalha.

Tove Jansson 100 vuotta: Mitä voimme oppia muumeilta?
Ikuisena muumifanina tahdon toki päästä tutustumaan rakastettuihin hahmoihin lähemmin. Esiintyjänä Muumioppaan kirjoittaja Sirke Happonen.

Käsikirjoituksesta kirjaksi
Entisenä pöytälaatikkokirjailijana tämäkin kiinnostaa. Kuinka käsikirjoitus muuntuu kirjaksi? Ja entisenä muuten siksi, etten ole vuosiin pystynyt kirjoittamaan oikein mitään.
Esiintyjinä Anna-Riikka Carlsson, Katja Leino, Nina Karjalainen ja Mari Koli.

Mutta pitäähän sitä jäädä aikaa messualueen läpi koluamiseen ja kirjalöytöjen tekemiseenkin, joten koko päivää ei voi viettää mielenkiintoisia esiintymisiä katsomassa. Viimevuonna kannoin selkä vääränä ison säkillisen kirjoja kotiin, osan itselleni ja osan joululahjaksi. Katsotaan, onko tänä vuonna saalis yhtä hyvä.

Nyt pitänee raapustella vielä mielenkiintoisimmat esiintymisajankohdat ylös, jotta huominen sujuisi jouhevasti, kun joudun aamulla hoitamaan muutamia asioita ennen kirjamessujen maailmaan sukeltamista. Lähtö tulee olemaan todennäköisemmin melko lentävä, koska olen tunnetusti niiiin aamuihminen että.

Palailen kirjamessuista kuvien kera myöhemmin, nautinnollista messuviikonloppua kaikille!

*** Tähdet otsikoissa ***

Kuten ehkä huomasitte, lisäsin yhden yksinäisen tähden edellisen arvostelun tekstin otsikon perään. Tämä johtuu siitä, että tahdon erottaa edes suurinpiirtein selkeästi arvostelut äänikirjoista ja arvostelut paperisista/e-kirjoista toisistaan. Eli toisinsanoen, aina, kun julkaisen arvostelun äänikirjasta lisään otsikon loppuun yhden tähden, ( * ) näin tiedätte, että kyseessä on kuunneltu kirja.

Lisäksi otin käyttöön uuden tunnisteen "Äänikirja". Sitä klikkaamalla saa esiin kaikki arviot äänikirjoista. Tällä hetkellä siis vain yhden, mutta niitä tulee varmasti vielä paljon lisää.

Arvostelut äänikirjoista ovat sisällöltään lähes täysin samanlaisia, kuin paperisista ja e-kirjoistakin, vain krediitit on kerätty eri asioista, esimerkkinä äänikirjan lukija ja kirjan sivumäärä, tai äänikirjan kesto. Äänikirjoissa saatan paneutua myös toteutukseen, mikäli siinä on jotain mielenkiintoista tai poikkeavaa. Pysyttelen kuitenkin pääosin tarinasta höpöttämisessä ja vastaavassa. 

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Creatures *

Kami Garcia & Margaret Stohl; Beautiful Creatures
Äänikirja
Suomeksi: Lumoava kirous
Lukija: Kevin T. Collins ja Eve Bianco
Musiikki: Michele McGonigle
Kustantaja: Penguin Books Ltd
Kesto: 17h 9min

"Falling.
I was free falling, tumbling through the air.
"Ethan!" 
She called to me, and just the sound of her voice made my heart race.
"Help me!"
She was falling, too. I stretched out my arm, trying to catch her. I reached out, but all I caught was air. There was no ground beneath my feet, and I was clawing at mud. We touched fingertips and I saw green sparks in the darkness. 
Then she slipped through my fingers, and all I could feel was loss. 
Lemons and rosemary. I could smell her, even then.
But I couldn't catch her."


Gatlin on uninen kaupunki Etelä-Carolinassa, missä mikään ei muutu, eikä mitään tapahdu. Kunnes kaupunkiin muuttaa uusi tyttö, joka kääntää kaiken päälaelleen. Gatlin ei ole se kaikista lämpimimmin tervetulleeksi toivottava paikka uusille henkilöille, varsinkaan, jos kyseessä on kylähullun herra Ravenwoodin siskontyttö.


Ethan tuntee vastustamatonta vetoa uutta tyttöä kohtaan, eikä voi muuta kuin hyväksyä sen kummallisen tosiasian, että Lena on se unien tyttö, joka aina lipeää Ethanin otteesta. Lena on erilainen kuin Gatlinin muut asukkaat ja vaikka Ethanin koulukaverit ja heidän vanhempansa ottavat sydämen asiakseen ajaa Lenan pois koulusta ja koko kaupungista, pyrkii poika tekemään tytön olosta mahdollisimman siedettävän.


Mutta kuten sanottu, Lenan saapuminen pikkukaupunkiin pistää asiat päälaelleen, alkaa tapahtua kummia. Äidinkielentunnilla muiden keskittyessä ilkkumaan Lenaa, ikkuna hajoaa ja vain Lena on ainoa, joka ei vahingoitu lasinsirpaleista, sää on entistä myrskyisämpi hurrikaanikaudesta huolimatta.
Mitä lähemmäs Ethan pääsee Lenaa, sitä mukaa alkaa pojan ihastus syventyä ja tälle paljastua suuri salaisuus, jota Lena ei ole kertonut yhdellekään kuolevaiselle. Sillä Lena ei ole kuolevainen vaan eräänlainen noita, (caster, jolle ei pikaisesti löytynyt mitään suomenkielistä vastaavaa sanaa) jonka suku on kirottu. Lenan täyttäessä 16, tyttö lunastetaan joko valon tai pimeyden puolelle, eikä tällä ole vaihtoehtoa. Jostain syystä Lena on varma, että päätyy pimeyteen, vaikka tekisi mitä tullakseen lunastetuksi valoon. Joku yrittää saada Lenan uskomaan, että tämä kuuluu heidän, pimeän, puolelleen. Onko siis Lenan ja Ethanin rakkaus, vahvistettuna yliluonnollisella yhteydellä, alku vai loppu?

---

Juonikuvio on ehkä omalla tavallaan jo hieman kulahtanut; kaksi rakastavaista, joiden perheet yrittävät pitää heidät erossa. Mutta tästä huolimatta Beautiful creatures oli hurmaava kuuntelukokemus. Se nyt on toki sanomattakin selvää, että elämys on erilainen, kun sen kokee kuunnellen, kuin itse lukien. En osaa varmaksi sanoa, olisinko pitänyt tästä yhtä paljon jos olisin sen lukenut, enkä kuunnellut. Mutta kuunneltuna tämä toimi loistavasti. Kuuntelin siis alkuperäiskielellä englanniksi, en osaa sanoa, onko tätä edes suomeksi luettu...

Ensinnäkin lukija itsessään, Kevin T. Collins, on aivan loistava, miellyttävä ääni, jota mies osaa käyttää monipuolisesti. Lisäksi repliikkien paksu etelävaltioiden aksentti vain kuului tekstiin, eikä tuntunut yhtään tyhjästä nyhjäistyltä, mitä vähän arastelin.

Tahdon antaa ison plussan jo siitä, että tämä tarina oli kerrottu Ethanin kannalta. Nämä teinirakkaustarinat kun tuppaavat aina näyttämään vain sen tytön kannan asiaan, mutta Beautiful Creatures kerrotaan Ethanin suulla. Toki kirjan loppupuolella, jossa yksi kappale on Lenan kannalta, on käytetty naislukijaa Eve Biancoa, mutta Collins luki siinäkin Ethanin repliikit. Pisti siis miettimään, olisiko Bianco voinut lukea koko kirjan ajan Lenan repliikit? Sillä nyt Biancon osuus tuntui vähän irralliselta, koska Collinsin lukemana olin muodostanut erilaisen mielikuvan Lenan äänestä. 

Lisäksi pidin siitä, että tähän äänikirjaan oli lisätty niin musiikkia kuin äänitehosteitakin. Esimerkiksi kuunnellessani Harry Potter -kirjat Stephen Fryn lukemana, ei näitä äänitehosteita ollut. Toisaalta, Potterit eivät niitä tarvitse. Tässä kuitenkin musiikki ja äänitehosteet loivat niin tiiviisti tunnelmaa, että tarinaan oli helppo hävitä. Ylimääräisiä ääniä ei ollut todellakaan kokoaikaa, mutta ns. vaikuttavammissa kohtauksissa käytettiin tehosteita varsin onnistuneesti. Musiikki on mainittu alun krediiteissäkin, koska kirjassa toistuu eräs kappale, joka on iso osa tarinaa ja positiivista oli se, että se oli tosissaan tehty musiikiksi, eikä vain luettu.

Mutta palataan itse kirjaan, eikä puhuta pelkästä äänikirjan toteutuksesta. 

Pidin siitä, että kirjassa ei oltu käytetty näitä perus mytologisia hahmoja kuten ihmissusia ja vampyyreja, vaan otettiin jotain ehkä vähän vähemmän tunnettua; succubus ja incubus -olennot. Näiden luonnetta oli hieman manipuloitu tarinaan sopivammaksi, mutta pääpiirteet olivat samat. Ihana saada jotain uutta tällekin saralle! 

Hahmot oli luotu selkeiksi ja vahvoiksi, oli helppo pysyä kärryillä siitä kenestä oli kyse ja osasi tavallaan vähän jo etukäteen arvailla miten nämä reagoisivat tiettyihin tilanteisiin ja tapahtumiin. Kyse ei ollut ennalta arvattavista hahmoista, vaan juurikin hyvällä tavalla vahvoista, ns. voimakaspiirteisistä. 

Kirjan loppu oli(si ollut) yllätys, eräänlainen täydellinen cliff hanger. Oli siis pakko aloittaa samantien Beautiful Darkness -äänikirjan kuuntelu. Tahdon tietää, mitä Ethanille ja Lenalle käy. Mielestäni tämän ehkä selkein sanoma tai ns. opetus on se, että kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, miltä näyttää. Ehkä hieman kliseistä, mutta kun teinidraama uppoaa. 

Tästä kirjasta oli paljon melua aikanaan ja olin suunnitellut sen lukemista, mutta kirjastossa varausjonot olivat mielettömät, eikä sitten tullut teosta ostettuakaan, joten se vain jäi. Kävin kyllä tästä tehdyn elokuvan katsomassa, (siksi loppu ei varsinaisesti yllättänyt) mutta jos rehellisiä ollaan, niin en siihen ihan päässyt mukaan. Mutta kirjana tämä iski ja suosittelen ehdottomasti. Omalla tavallaan parempi kuin Twilight, vaikka tässäkin on kyse eeppisestä rakkaudesta, rakkaudesta _ennen_ ensisilmäystä. Siihen rakastamiseen ei kuitenkaan rysähdetä kerralla vaan kaikki alkaa ihastumisesta, joka syvenee ja kehittyy nopeasti, mutta hiljalleen. Aina huomattavasti uskottavampi vaihtoehto kuin päätäpahkaa rakastuminen sormia napsauttamalla, vaikka tämäkin on tosiaan yliluonnollisesti sidottu suhde.

Kannattaa myös harkita sitä äänikirjaa, varsinkin jos on tarpeeksi kielipäätä, että ymmärtää englantia.

"Mortals. I envy you. You think you can change things. Stop the universe. Undo what was done long before you came along. You are such beautiful creatures."

★★★★☆