torstai 28. helmikuuta 2013

Vera Vala; Kuolema Sypressin Varjossa

Gummerus
Vera Vala; Kuolema Sypressin Varjossa     
Kustantaja: Gummerus 2012
Sivuja: 359

"- Kuka tahansa osaa kertoa, että Lily Montgomery aiheutti lähinnä pahaa mieltä ja porua Tolfassa. Minä varoitin Teresaa jo hänen kertoessaan uudesta ystävästään Lontoossa, mutta eiväthän nykynuoret kuuntele viisaampiaan. 
Mariagrazia naurahti. Teresa katsoi totisena eteensä. 
- Olit kertomassa meille jotain Lilyn onnettomuudesta, Arianna yritti vielä kerran, mutta tilaisuus oli jo mennyt ohi. 
- Minähän sanoin, että suljin silmäni. 
Teresa puristi suunsa tiukaksi viivaksi. Arianna huokaisi. Hän ei voinut pakottaa Teresaa puhumaan. Joko tämä kertoisi asian vapaaehtoisesti, tai pitäis salaisuuden itsellään koko loppuelämänsä. 
- Minä en käsitä, contessa, miksi te vaivaudutte tutkimaan Lilyn kaltaisen naikkosen murhaa, Mariagrazia sanoi."

Ei kovin kauan sitten leskeksi jäänyt Arianna de Bellis asuu ihanassa Roomassa ja työskentelee yksityisetsivänä, toisena osakkaana serkkunsa firmassa. Arianna saakin työtarjouksen pienstä Tolfan kylästä, missä myös sijaitsee naisen viikonloppuasunto. Tolfan vierailuista on kulunut jo aikaa, mutta vielä Arianna saa kaiveltua muististaan mistä työtarjouksen tekijä on tuttu.

Tolfassa on surmattu nuori amerikkalaisnainen, kuvan kaunis Lily Montgomery, joka on saapumisestaan asti pistänyt miesten päät pyörälle. Monen mielestä turhankin monen, kyläläiset eivät ole missään välissä toivottaneet Lilyä tervetulleeksi ja yllättävän monella tuntuisi olevan motiivi kaunottaren murhaan, kenellä kateus, kenellä mustasukkaisuus, kenellä kosto.

Arianna alkaa rauhassa purkaa vyyhteä, vaikka paikalliset viranomaiset eivät kovin suopeasti asiaan suhtaudukaan. Mutta edetessään tutkimuksissa Arianna saa huomata, että murhaaja on jo keksinyt uuden kohteen; Contessa de Bellisin itsensä.

---

Törmäsin kirjaan aikaisemmin eräässä kirjablogissa ja katselin, että onpas kirjalla kaunis kansi. Mutta koska kyse oli dekkarista, en lähtenyt sitä mistään aluksi metsästämään. Jostain syystä kuitenkin minulle on viimeaikoina tullut mysteerinnälkä (syytettäköön puolta miljoonaa rikossarjaa, jota olen päätynyt kiinteästi televisiosta seuraamaan) ja törmäsin uudelleen Valan kirjaan. Kriiseilin muutenkin sen suhteen, mitä lukea seuraavaksi, mikään aloittamani kirja kun ei tuntunut pitävän mielenkiintoa riittävästi yllä. Onnekseni kuitenkin sain huomata, että Kuolema Sypressin Varjossa oli lähikirjastoni bestseller osastolla ja äkkiä sen kävin kotiuttamassa.

Kuolema Sypressin Varjossa on ensimmäinen osa Arianna de Bellis tutkii -sarjaa, joka sijoittuu aina yhtä ihanaan Italiaan. Varsinkin kirjallisuudessa olen varsinainen Italia-fani, rakastan kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat Italiaan. (Sääli siis, etten ihan hirmuisesti Donna Leonin tuotannosta perusta, ainakaan vielä.) Lisäksi kirjassa on aivan älyttömän upea kansi, niin kaunis.

Ahmin Valan kirjan kahdelta istumalta, kirja oli niin helppoa ja mukaansa tempaavaa luettavaa, ettei opusta tahtonut laskea käsistä hetkeksikään. Vaikka juoni itsessään oli ehkä tyypillinen dekkari, niin silti kirja piti otteessaan. Se, kuinka Vala ripotteli johtolankoja monesta epäillystä sai lukijana minut itsekin pohtimaan, olisikohan tämä tai tämä sittenkin murhaaja.

Lisäksi Vala kehittelee jotain suurempaa niin sanottujen päätapahtumien ohella; mitä Ariannan menneisyydessä onkaan tapahtunut, se jää nähtäväksi. Myös rakkaustarina antaa odottaa seuraavaan osaan. Mutta sen verran houkutteleva ja nautinnollinen tämä ensimmäinen osa oli, että pakko se on seuraavatkin saada käsiini.

Jos totta puhutaan, luen hyvin harvoin suomalaisten kirjailijoiden tuotantoa. Nuorempana olen kyllä kahlannut vaikka mitä näistä läpi, mutta nykyään monet suomalaiset kirjat ovat tyyliltään jotenkin todella kankeita korviini. Kuolema Sypressin Varjossa oli ilokseni kaikkea muuta kuin kankea, teksti oli todella luontevaa ja jopa dialogi toimi erinomaisesti. Tällä kertaa ei siis mikään töksähdellyt, eikä lukunautintoa häirinnyt mikään.

Siis mikään muu kuin se, ettei seuraavaa osaa ole vielä tullut!
En malta odottaa, että seuraava osa sarjaa ilmestyy. Kuolema Sypressin Varjossa ansaitsee ehdottomasti täydet pisteet, vaikkei tämä maailmaa järisyttävä ollutkaan, mutta silti niin täydellisen nautittavaa luettavaa. Juuri sopivan jännittävää tällaiselle pelkurillekin iltalukemisiksi.

Taidankin hankkia tämän omaankin hyllyyn ja kerätä samantien koko sarjan, kuulostaa enemmän kuin hyvältä idealta.

★★★★

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kira Poutanen; Rakkautta Borealis

Kira Poutanen; Rakkautta Borealis     
Kustantaja: WSOY 2012
Sivuja: 149


"Muistilista häitä varten:
1. Osta häälehtiä
2. Valitse hääpukujen TOP (1)55
3. Valitse häämarssi (esim. Beyoncén Crazy in Love tai Rihannan Man Down)
4. Valitse häämeikki: kevätmorsiamen pastellisävyt vai Mad Men-tyylinen glamour?
5. Tee vieraslista (korkeintaan 100 170 vierasta)
6. Valitse kirkko ja juhlapaikka
7. Valitse häiden teema: 50-luvun glamour, Barbie ja Ken, William ja Kate vai Keijuhäät?
8. Valitse häiden väritys: vaaleanpunainen, pinkki vai punertava
9. Valitse kakun koristeet: a) muovinen hääpari b) marsipaaninalleja c) prinsessakruunu vai d) joku muu (esim. Sinkkuelämää -sarjan hahmot)?
10. Valitse kakun maku: suklaa, mansikka-marenki vai kinuskiunelma (tai salmiakki!!!)?
11. Valitse kengät: Siniset Jimmy Choot vai mustat Louboutinit?
12. Tee lahjalista: Stockalle, Galeries Lafayettelle, Henkkaan ja Make Up Storeen
13. Varaa häämatka Seychelleille. Tai osta ainakin matkaesite.
14. Keksi, miten saat Ericin kosimaan..."


Vaikka Lara ja Eric ovatkin sopineet, ettei häistä vielä ole puhettakaan, saa kai unelmahäistä tyttö silti haaveilla?
Ranskassa asuva Lara Autio on vakaasti päättänyt saada Ericin kosimaan itseään, mitä pikemmin sen parempi. Tarkkaan laadittua suunnitelmaa neiti päättää lähteä toteuttamaan Suomen Lapissa, missä ranskalainen taiteiljasielu Eric ei vielä ole kertaakaan käynyt. Ei ole kyllä sen puoleen Larakaan.

Lapin kauneudesta ja revontulista huolimatta ei Ericin sydän ota sulaakseen ja pian Lara löytääkin epähuomiossa lohduttajakseen itsensä joulupukin, hieman kimeä-äänisemmän version partaukosta. Tuttuun tapaan homma pääsee vähän livahtamaan rukkasesta ja Lara huomaa testailevansa, miltä Joulupukki suukon sai -joululaulu toimii todellisuudessa. Moinen suudelma on sotkea neidin pasmat täysin ja pistää myös Saa-Eric-Kosimaan -suunnitelman ihan uuteen uskoon. Sitä paitsi, Ericillä näyttää olevan jotain peliä Miss Rovaniemen kanssa.

Eräoppaan itsestään löytänyt Lara Autio, ei kun Lara Borealis, päätyy kuitenkin taas yhden mutkan kautta joulupukin asuisena poron kelkkaan, mutta lumiturpa päättääkin, ettei palaakaan joulupukin maailmaan vaan kiskoo ohjauskyvyttömän neidin mukanaan keskelle metsää. Kumpi pelastaa Laran, suukon saanut joulupukki, vai Miss Rovaniemen kanssa hääsviitissä lepertelevä Eric?

---

Rakkautta Borealis on Kira Poutasen Rakkautta sarjan neljäs osa. Olen myös kaikki aikaisemmat; Rakkautta Au Lait (Ranska), Rakkautta Al Dente (Italia, Capri) ja Rakkautta On the Rocks (Yhdysvallat, New York), lukenut. Poutasen chick-lit onkin ainoaa laatuaan, mitä olen kotimaisilta kirjailijoilta lukenut.

Rakkautta Borealis oli aiemmista kirjoista tuttua hassunhauskaa sähellystä alusta loppuun, mitä ei tosin pituudella oltu pilattu. Loppu hieman ehkä töksähtää ja jäin kaipaamaan vähän lisää toilailua. Näitä kirjoja ei välttämättä ole tarkoitettu sille kypsimmälle yleisölle, mutta minuun nämä uppoavat juuri sopivasti. Poutasen kieli on sujuvaa ja Lara persoonana ihanan hömppä, mutta tiedän, että moni lukee näitä kirjoja hampaitaan kiristellen ja kuvaisivat kirjaa teiniosastolle sopivaksi.

Mutta minähän luen muutenkin teineille/nuorille suunnattua kirjallisuutta siinä missä muutakin, joten tämä tekijä ei haittaa itseäni. Pyysin tätä tosiaan vanhemmilta joululahjaksi ja kivasti sainkin, mutta vasta näin paljon joulun jälkeen ehdin tämän lukea. Olisi ollut kyllä juuri sopivan pituinen junamatkalle Rovaniemeltä kotiin heti joulun alla, mutta silloin kesken oli toinen kirja.

Kokonaisuudessaan minulla ei ole oikein mitään varsinaista pahaa sanottavaa tästä kirjasta, kuin, että 50 sivua olisi voinut mukavasti olla enemmänkin. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin kotimaiseen chick-lit tuotantoon?

★★★

torstai 14. helmikuuta 2013

Nora Roberts; Morsiussarja

Gummerus
Nora Roberts; Jotain Uutta     
Alkuteos: Vision in White
Kustantaja: Gummerus 2010
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 336

  






Gummerus
Nora Roberts; Jotain Vanhaa
Alkuteos: Bed of Roses
Kustantaja: Gummerus 2010
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 331








Gummerus
Nora Roberts; Jotain Lainattua
Alkuteos: Savor the Moment
Kustantaja: Gummerus 2011
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 332








Gummerus
Nora Roberts; Jotain Sinistä
Alkuteos: Happy Ever After
Kustantaja: Gummerus 2011
Suomentaja: Heli Naski
Sivuja: 331








Neljä lapsuusikänsä parasta ystävää, ovat kaikkia koskettavan onnettomuuden jälkeen päättäneet perustaa oman yrityksen; Kartanohäät. Lapsuuden hääleikeit saavat siis jatkua.
Häävalokuvaaja Mac, Mackenzie Elliot, floristi Emma Grant, kondiittori Laurel McBane ja Kartanohäiden aivot Parker Brown pyörittävät menestyvää hääbisnestä, mutta jokaisen viereltä puuttuu mies, se oikea.

Miten käy, kun Mac huomaa ihastuneensa Kartanohäiden morsiamen veljeen, eihän Macille rakkautta ole olemassakaan? Linda Elliot-mikälietälläkertaa, on Macin äitinä melko mielenkiintoinen tapaus, mutta jos nainen jotain on saanut iskostettua tyttärensä päähän, on se, ettei rakkaus kestä, on elettävä hetkessä, sitoutuminen pitkällä tähtäimellä ei kannata, tulevaisuuden suunnittelu on typerää. Carter on tuttu kvartetille jo teini-iästä, mutta vasta nyt hurmaavan kömpelö opettaja tulee mukaan kuvioihin, sekoittamaan punapäämme pasmat täysin. (Jotain Uutta)

Entäs, kun tulinen Emma, joka tahtoo Sen Kaiken, perheen, ikuisen ja intohimoisen rakkauden ja uran, ihastuu läheiseen ystävään, jonka tiedetään välttelevän intiimiyttä? Emma on jo vuosia katsellut Jackia sillä silmällä, mutta pyrkinyt änkemään tunteensa komeron perälle, koska kyse on ystävästä, vieläpä Parkerin isoveljen parhaasta ystävästä. Mitä Emma ei tiedä, on se, että myös Jackin katse on jo pitkään vaellellut luvattomasti Emman suuntaan. Jack on kuitenkin lievästi sanottuna hieman sitoutumiskammoinen. (Jotain Vanhaa)

Laurel on koko pienen ikänsä katsellut Parkerin veljeä, Delany, Del, Brownia haikaillen, mutta yrittänyt silti löytää rakkautta muualta. Eihän ystävän, lähes siskon, veljeen sovi koskea. Kiivasluontoinen, ehkä hieman pahansisuinenkin Laurel menettää kuitenkin malttinsa ja tekee jotain, josta ei tiedä katuako vai käyttää tilanne hyödyksi. Saako Laurel Delin avaamaan silmänsä ja ajattelemaan blondia toisin, kuin vain osana kvartettia, yhtenä tämän tytöistä, siskona? (Jotain Lainattua)

Mitä tulee kylmähermoiseen Parkeriin, jonka tiukkaakin tiukempi aikataulu ei yksinkertaisesti anna periksi rakkaudelle. Ei ainakaan vielä. Vaikka kaikki on kyllä suunniteltu etukäteen, komea mies ja rakkaudentunnustus, pieni romanttinen matka jonnekin... Malcolm Kavanaugh, entinen stunt-mies, nykyinen autokorjaamon omistaja, pistää kuitenkin Parkerin sukat pyörimään jaloissa, eikä se käy. Malcolm ei vastaa suunnitelmaa, Mal ei sovi muottiin. (Jotain Sinistä)

---

En ole aikaisemmin Robertsin kirjoihin tarttunut kirjaston, taikka kirjakaupan, hyllyssä. Rakastuin kuitenkin Jotain Uutta -osan kanteen ja koska itsekin hiljalleen suunnittelen omia häitäni, ihastuin ideaan ja lainasin ensimmäiseen Robertsini.

Ja onneksi tartuinkin! Luin nämä hieman väärässä järjestyksessä, sillä lähikirjastostani ei sarjan ensimmäistä osaa löytynyt, joten aloitin kakkososasta. Ja Jotain Uutta olikin luettu kahdessa iltapäivässä ja pakkohan se oli metsästää se ensimmäinenkin osa.

Jälkikäteen kun mietin, ei kirjoissa ollut mitenkään ihmeellistä ja erilaista juonta, mutta silti ne vain imaisivat minut mukaan sivuilleen. Oli ihana sairastelun loppupuolella uppoutua lähes yltiöromanttiseen hömppään.

Robertsin kirjoitustyyli oli mukavan helppoa ja silmät liukuivat vaivatta riviltä toiselle. Nainen hallitsee todellakin lajinsa. Vaikka en yleensä ihan näin umpiromanttisia kirjoja luekaan, niin morsiussarja sai minut kyllä miettimään vakavasti toistekin Robertsin kirjoihin tutustumista. Nimittäin silloin, kun kaipaan jotain täydellistä hömppää.

Siitä vielä lisäpisteitä morsiussarjalle, että sain muutamia varteenotettavia ideoita omia häitäni varten. Nähtäväksi jää, tulemmeko miehekkeen kanssa niitä sitten parin vuoden päästä hyödyntämään, vaiko emme. Mutta suosittelen ehdottomasti naisille, jotka kaipaavat luettavakseen ihastuttavaa hömppää, kunhan muutamat ällöromanttiset kohtaukset eivät haittaa. (;

★★★★☆

torstai 7. helmikuuta 2013

Kaunis Kirjasto

Haaveilen tällä hetkellä taas kovasti uudesta asunnosta. Tämän kanssa kun kaikki ei aina mene ihan nappiin, vaikka kodilta tämä tuntuukin. Miehekkeen ja koirien kanssa kaivattaisiin yhtä huonetta lisää, että saataisiin erillinen työhuone ja työpiste pois olohuoneesta. Viime yö menikin selaillessa asuntoilmoituksia, ja pari varsin kiehtovaa löytyikin, sääli vain, etten usko niiden enää olevan vapaana. Mutta metsästys jatkuu!

Olen jo ties kuinka kauan himoinnut omaa kotikirjastoa. Tätä varten tarvittaisiin siis kaksi huonetta lisää... Mutta kun saisi edes sen yhden, niin voisin olohuoneen vuorata kirjahyllyillä. Selailinkin eilen tylsyyttäni weheartit -sivustolla ja törmäilin toinen toistaan kauniimpiin kotikirjastoratkaisuihin. Tässä niistä suosikkini.


Tämä oli vain niin hurmaava! Jos asuisin vielä yksin, voisin niin kuvitella itseni tuonne kaiken keskelle. Tosin sänkyni olisi astetta suurempi.


Rakastan kaikenlaisia koloja, tai pesiä. Tällaiseen olisi ihana käpertyä lukemaan. Olisikohan tuossa varteenotettava idea vieras/työhuoneelle sitten hamassa tulevaisuudessa?


Jos joskus pääsen muuttamaan oikein hirveän suureen omakotitaloon (eli en. :D) tahdon sinne tällaisen vintin/ullakon. Tällainen olisi myös mökille aivan ihana. Sääli vain, ettei perhemme mökille tätä saa toteutettua.


Tämä. Tämä on ehdoton suosikkini näistä kaikista. Voi miten tahtoisinkaan juuri tuollaisen nurkkauksen. Voisi vetäytyä kirjahyllyjen väliin lukemaan ihanan suuren ikkunan alle ja nauttia sitten kevään ja kesän auringonpaisteesta, tai kauniista sateesta tai vaikkapa kylmästä lumimyrskystä. Käpertyä pehmeälle, tyynyin vuoratulle istuimelle viltin, kuuman kaakaon ja hyvän kirjan kanssa.
Mistä tällaisen saa?!

---
Tilanne päivitystä vielä sen verran, että päätin tehdä Nora Robertsin neliosaisesta Morsian sarjasta vain yhden postauksen tänne, joten siksi mitään osaa siitä ei vielä ole näkynyt. Tällä hetkellä on meneillään sarjan viimeinen osa (yh, joko nyt?), eikä siitäkään ole kovin paljon jäljellä. Kunhan pääsen loppuun, teen arvostelun koko sarjasta.