maanantai 26. marraskuuta 2012

Paavo Rauskanen; Pakomatka

Paavo Rauskanen; Pakomatka
Kustantaja: Aikamedia 2010
Sivuja: 288

 "Vähän ennen Chiang Maita junapalvelija kierteli herättelemässä sikeäunisempia matkustajia ja muuttamassa vuoteita jälleen istumapaikoiksi. Amy ja Pauli olivat heränneet hyvissä ajoin ja istuskelivat unenpöpperöisinä paikoillaan katsellen heräävää kaupunkia. Radanvarren ihmiset kiirehtivät kuka minnekin, osa torille ja osa työpaikoille. Koulupukuiset lapset kävelivät reippaasti laukkujaan raahaten kohti isoa harmaata rakennusta. Oranssikaapuiset munkit palasivat joka-aamuiselta ruuanhakumatkaltaan takaisin watiin."

"- Sitä en yhtään epäile. Valitettavasti Suomessa ollaan vielä niin taantumuksellisia, että kuvitellaan ainoastaan armeijan kasvattavan päteviä miehiä. Onneksi muualla päin maailmaa osataan ajatella paljon avarakatseisemmin. Tosiasiahan on, että armeijamainen autoritäärinen käskytysjohtaminen ja sokea tottleminen ovat auttamatta vanhanaikaisia toimintatapoja nykyisessä yritysjohtamisessa, Eric selitti rauhallisesti. 
- Nyt luutnantti Jokinen lähtee nukkumaan ja jättää teidät puhumaan pehmoisia, Jouni sanoi ja kömpi pystyyn. 
Pauli ja Eric katselivat miehen huojahtelevaa siirtymistä kohti makuukatosta. Eric heitti muutaman puun nuotioon. Säkenöivät kipinät nousivat kohti tähtien täplittämää mustaa taivasta. Molemmat miehet tuijottivat hetken nuotiota."

Pauli on Finnairin lentokapteeni, joka joutuu lomautetuksi säästösyistä, ollessaan vielä edellisen lentonsa jäljiltä Thaimaan Bangkokissa. Paulilla ei ole kiire kotisuomeen, vaan tämä päättää jäädä viettämään ylimääräisen loman tutustuen Thaimaahan paremmin.
Lomautetuksi on joutunut myös Finnairin Thaimaalainen, sujuvasti suomen kieltä puhuva, lentoemäntä Amy, jonka seuraan Pauli lyöttäytyy, tämän lähtiessä käymään lapsuudenmaisemissaan.

Amy esittelee Paulin perheelleen ja ystävilleen ja Thaimaan upealle luonnolle. Mies ystävystyykin Amyn kasvattiveljen kanssa, joka saa kaksikon houkuteltua toteuttamaan Paulin alkuperäinen suunnitelma. Kolmikko päätyy Phuketin suunnalle Etelä-Thaimaahan tarkoituksena viettää rentouttavaa lomaa sukellellen upeilla koralliriutoilla.

Sukellusmatka ei kuitenkaan pääty ihan suunnitelmien mukaan, vaan loppusuoralla Pla Dao -alus vallataan ja kaapataan. Pauli, Amy ja Amyn kasvattiveli Eric kipataan muun sukeltajaporukan kanssa autiolle saarelle ja jätetään sinne oman onnensa nojaan.

---

Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tästä kirjasta. Toisaalta kirja veti mukaansa ja työmatkat taittuivat ehkä vähän liiankin nopeasti ja huomaamatta, mutta toisaalta pystyn listaamaan enemmän niinsanottuja vikoja, kuin hyviä puolia.

Huonot uutiset ensin ja niin pois päin.
Ihan ensimmäiseksi kysymykseksi mieleeni lukiessa nousi "mikä Pakomatka?". Mielestäni kirja olisi ansainnut kuvaavamman nimen. Koko tarinassa kun ei varsinaisesti ole mitään pakomatkaa. Ainoastaan prologiin tämä nimi olisi käynyt ja prologia sivuttiin hieman viimeisillä sivuilla, mutta muutoin nimi on kyllä niin hakoteillä kun vain voi olla.

Toisekseen, Rauskasen kirja muistutti minua jälleen siitä, miksi luen niin harvoin suomalaista kirjallisuutta. Jostain syystä nääs dialogi kuulostaa lukiessa omaan korvaani kovin tönköltä ja teennäiseltä. En tiedä miksi, mutta kirjakieli ei vain sopinut tämän kirjan tyyliin minun päässäni.

Raadolliseksi kun ruvetaan, niin jäin kaipaamaan todella kovasti kuvailua. Pakomatka olisi voinut sijoittua lähes mihin maailmankolkkaan tahansa, sillä ympäristöä kuvattiin niin vähän ja vain epähuomiossa pintaa raapaisten. Kyseessä on kuitenkin Thaimaa, Hymyn Maa, jonka luonto on yksinkertaisesti _upea_. Tästä kaikesta jäätiin kuitenkin paitsi, silä Rauskanen ei käyttänyt aikaa miljöön kuvaamiseen. Eikä sen puoleen kovin paljon ihmistenkään. Jotenkin suurinosa henkilöistä jäi hyvin pinnallisiksi mielikuviksi, eikä tätä lukiessa silmien eteen muodostunut minkäänlaisia kuvia paikoista tai ihmisistä.

Ja tähän samaan kategoriaan voidaan vielä lisätä se, että kyseessä on loppujenlopuksi selvitymistarina, mutta sekin jäi kovin heppoiseksi. Itse selviytymistä ei oikeastaan ollut, aina joku osasi jotain oikein sopivasti ja kätevästi, kalastusta tai majanrakennusta nuotion sytytystä ja kookospähkinän avausta. Minkään kanssa ei jouduttu tavallaan taistelemaan, kaikki tuli helposti.

Lisäksi omaan, ateistin, korvaani särähti pahasti kirjan Jumala-keskeisyys. En tiedä, onko Rauskanen itse uskovainen vai ei, enkä todellakaan tuomitse ketään joka uskoo Jumalaan, mutta mielestäni tämä kirja olisi saanut aivan erilaista syvyyttä ja uskottavuutta, jos Jumala olisi jätetty pienempään osaan. Tarinan kaikki hieman vakeammin käsiteltävät ja vaativammin kirjoitettavissa olevat asiat oli pyyhkäisty yhdellä kähdenheilautuksella (Jumalalla ja uskolla) sivuun. Siis ihan totta, ystävä tekee kuolmaa AIDSin takia, ja sinä opetat, että Jeesus pelastaa, kaikki hyvin ja poks, tämä löytää Jeesuksen ja nukkuu hymy huulilla seuraavana aamuna pois, eikä se tunnu missään kenelläkään. Tai kuulet, että lapsesi on kaapattu toisella puolella maata, ja jos kaappaajien vaatimuksiin ei vastata, nämä jätetään kumiveneessä kellumaan avomerelle ilman ruokaa ja juomaa ja sinä olet sitä mieltä, että kyllä se Jumala ja Jeesus ne kotiin ehjänä tuo, etkä ole yhtään huolissasi. Jotenkin ei nyt uppoa ainakaan tähän neitiin. Usko ja Jumala tekee kaikesta liian helppoa, ainakin tässä kirjassa ja siksi kaikki tuntuu vain pintaraapaisulta.
Lisäksi kirjassa vielä kaikki uskovat tähän kyseiseen Jumalaan, mutta todellisuushan on ihan toinen; Suomessa noin 27% ihmisistä uskoo Jumalaan. Itse kuulun tuohon 73 prosenttiin, jotka eivät tätä niele.

Mutta lopetetaan valitus, sillä kaikkiaan Pakomatka kuitenkin oli mukava ja viihdyttävä lukukokemus. Työmatkalle juuri sopiva kirja laukkuun mukaan, helppoa ja nopealukuista, joka kuitenkin jollain tapaa auttoi sulkemaan junan hälinän pois ympäriltä.

Ja entäs tuo kansi?! Näin kirjan tosiaan kirjastonhyllyssä, enkä voinut olla poimimatta sitä käen, kun katsoin tuota kantta. Se on jotenkin ihanan eksoottinen ja lämmin ja ennen kaikkea mielenkiintoinen, lupailee suurtakin seikkailua.

Ja Thaimaassahan olisi mitä upeimmat puitteet eksoottiselle seikkailulle, joten isot propsit tosiaan maavalinnasta ja monikansallisuudesta. Ja tietysti niistä pienistä historiallisista faktoista, joita tekstiin oli ripoteltu.

Vaikka pidinkin tätä mukavana lukemisena, niin loppuun jäi vielä kysymyksiä auki. Ihan kuin kirja olisi vähän hutaisten kirjoitettu, sillä tarinan syvyys puuttui lähes kokonaan. Toivonkin, että Rauskanen olisi hieman paremmin syventynt aiheeseensa ja Thaimaan luontoon, oltaisiin näin ollen ehkä saatu ihan kunnollinen selviytymistarina. Ja hei, mitä sille vapautusliikkeelle oikein tapahtuikaan lopussa??

★★☆☆☆

tiistai 20. marraskuuta 2012

Off Topic

Täytyy ikäväkseni myöntää, että postaustahti on todella hidas tällä hetkellä. Töitä on riittänyt ja tästä syystä lukuaikakin rajoittuu aikalailla työmatkoille ja vapaapäiville. Harvemmin otan myöskään kahta kirjaa samaa aikaa luettavaksi, mutta tällä kertaa tuntuu, että on pakko.

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Koska rakas eteläisen Suomen talvi on osoittautunut taas kovin harmaaksi, päätin tuoda edes blogini puolelle hieman viileää, lunta ja lämpöistä tunnelmaa. Yleisesti ottaen en pidä lumesta, se on kylmää ja märkää, eli huono yhdistelmä. Tässä harmaudessa alkaa kuitenkin kaipailemaan sitä kaiken kaunistavaa lumikerrosta, joka toisi myös valoa pimeneviin iltoihin. Onneksi pääsen sentään joulua viettämään lumisiin maisemiin, sillä suuntaamme miehen kanssa siskoni luo Rovaniemelle jouluksi, kunhan vain vuorolistani täsmää. Vähän hirvittää 13 tunnin junamatkat, istumapaikoilla koirien kanssa, mutta eiköhän niistäkin selvitä, kun nappaa niskatyynyn ja pari hyvää kirjaa mukaan. Suurin osa matkoista taittuu kuitenkin yöllä, joten toivotaan, että uni tulee silmään istumapaikasta huolimatta.

Nyt kuitenkin hoitamaan tiskit ja sen jälkeen odottelemaan illan SM-liigaottelua tuonne sohvannurkaan viltin alle ja suunnaksi Thaimaan lämpö kirjan muodossa.

Toivottavasti tämä sää tästä pikkuhiljaa muuttuisi talvisemmaksi muuallakin, kuin blogin puolella.


EDIT: Päivitin blogin osoitetta, joten jouduin myös bloglovinin linkin uusimaan.
Follow my blog with Bloglovin

tiistai 13. marraskuuta 2012

Jane Johnson; Neidonryöstö

Jane Johnson; Neidonryöstö
Alkuteos: Crossed Bones / The Tenth Gift
Kustantaja: Tammi 2009
Suomentaja: Salme Moksunen
Sivuja: 487


"Päivät olivat pitkiä ja tyhjiä Al-Andalusin toivuttua niin paljon, että hän jaksoi taas ottaa kapteenin tehtävät haltuunsa. Raïs nousi vuoteesta joka aamu päivän sarastaessa, jolloin kuului esirukoilijan ensimmäinen kutsu, suoritti huolellisen peseytymisrituaalin mankopuisen ristikkosermin takana vadissa olevalla kylmällä vedellä, otti käteensä merimiesten hänelle tekemän kepin ja kiipesi ontuen kajuutan portaat kannelle. Eikä Cat nähnyt häntä ennen kuin auringonlaskun aikaan."

"Cat pani kynän pois kädestään ja huokaisi. Totta puhuen hän ei jaksanut edes toivoa, että häne äskettäin laatimansa anomus milloinkaan päätyisi Kenegien isännälle saatikka että Sir Arthur yhtyisi toimenpiteisiin kirjeen johdosta. Kolmetuhattaneljäsataa ja yhdeksänkymmentäviisi puntaa, josta tasan kahdeksansataa yksin hänestä. Kokonainen omaisuus. Catille oli maksettu kartanossa vuoden palveluksesta ainoastaan kahdeksan puntaa, mistä oli vähennetty ylöspito; Matty ei saanut kuin neljä."

Julia saa miesystävältään erolahjaksi antiikkisen kirjan, joka osoittautuu paljon ihmeellisemmäksi löydöksi, kuin nainen on osannut edes kuvitella. Karvaan eron kipristellessä vatsan pohjassa, Julia alkaa selata kirjaa, Koruompelijattaren aarretta ja huomaa sen olevan täynnä pienen pientä kirjoitusta, eikä pelkkiä kirjontaohjeita.  Teksti osoittautuu ikivanhoiksi päiväkirjamerkinnöiksi vuodelta 1625 ja sijoittuu Cornwalliin, mistä Juliakn on kotoisin, vaikka nykyään asuukin Lontoossa.Catherine Anne Tregenna, Cat, on vuodattanut päiviensä kulun ja sydämensä tunnot tuon kirjontaoppaan sivuille ja teksti imaisee Julian niin syvälle mukaansa, ettei tämä tahdo luopua kirjasta, vaikka ex-miesystävä sitä kovasti havitteleekin takaisin; antoi vahingossa väärän kirjan, tarkoituksenaan myydä Julialla nyt oleva kappale.

Keskenkaiken Catin päiväkirjamerkinnät paljastavat tytön joutuneen merirosvojen kaappauksen uhriksi ja Julia imeytyy entistä enemmän tarinaan mukaan ja ajautuu lähtemään Cornwalliin, tutkimaan paikkoja, mistä kirjassa puhutaan ja mistä kirja on löytynyt.
Catin taistellessa hengestään vieraalla maalla, Julia yrittää päästä eroon omista demoneistaan ja ajautuu lähtemään Catin perässä Marokkoon, jossa nainen tutustuu mieheen, joka auttaa tätä kulkemaan Catin jalanjäljissä.

---

Neidonryöstö kulki hieman vajaan kuukauden mukanani laukussa työmatkoilla, ja oli aina yhtä inhottava laskea kirja käsistä oman seisakkeen kohdalle tultaessa. Olen ehkä pienesti rakastunut merirosvosatuihin, joten Neidonryöstö tuntui oikein huutavan nimeäni aikoinaan kirjastonhyllyssä. Onneksi tartuin opukseen, sillä tämä oli aivan mahtava lukukokemus.

Neidonryöstössä sekoittuu fakta ja fiktio, niin kuin historia ja nykypäivä, ja millä tavalla. Vaikka pompittiin nykypäivän ja menneisyyden välillä, se oli tehty selkeäksi, joten tarinaan oli helppo upota. Omia suosikkejani olivat historialliset luvut Catista, mutta myös Julian matkattua upeaan Marokkoon nykypäivän teksteistä tuli suosikkiosiani.

Kirja oli ihanan erilainen moniin muihin lukemiini verrattuna, sillä kovin moneen aikuisille tarkoitettuun merirosvotarinaan en ole jostain syystä törmännyt. Oli upea lukea tarkkaa pohjatyötä vaatinutta tekstiä ja samalla oppia menneestä taas jotain uutta.
Johnsonin kirjoitustyyli on selkeä ja helppolukuista pienillä vivahteilla ikivanhasta kirjoitustyylistä. Lisäksi kirjailija kuvailee niin elävästi ihmisiä ja ympäristöä, että ne näkee lukiessaan suoraan silmiensä edessä.

Olisin kuitenkin toivonut ehkä hieman isompaa seikkailua kirjan nykypäivään, ja sen puutteessa toivoin, että menneisyydestä ja Catin seikkailuista olisi kirjoitettu vieläkin enemmän.

Suosittelen aivan ehdottomasti jokaiselle, joka rakastaa seikkailua, hippusta romantiikkaa... ja niitä merirosvoja!


★★★★☆